5.2.2016

Miten meni?


Kamalaa, väsyttävää, jännittävää, turhauttavaa, raivostuttavaa, innostavaa... Näitä kaikkia oli raksailu meidän(kin) kohdalla. Olisimme voineet valita helpomman tien. 
Aloitetaan vaikka tontin valinnasta. Siitä lapsuksesta olen jo useaan otteeseen maininnut mutta mainitsen seitinohuesti jälleen, hieman vierestä. Olisimme asuneet uudessa kodissa mahdollisesti ainakin vuoden jos olisimme valinneet tontin toisaalta emmekä tästä kolhoosista jossa on heilunut yhdellä tontilla kymmeniä osapuolisia ja alkusäätöihin tuhrautui ikuisuus. Mutta meillä on aivan ihania naapureita, huikea porukka tähän projektiin valikoitui! Piha vilisee alle kouluikäisiä, pikkutylleröllä riittää samanikäisiä kavereita. Kahdeksasta talosta jo neljässä asutaan, loput valmistuvat piakkoin. Kaksi valmistuu suoraan myyntiin. 
Lokaation vuoksi tätä jaksettiin, maisema huikaisee päivittäin. Eilen tuijotin ikuisuuden auringonlaskun aikana merelle, jään päälle noussutta usvaa. Breathtaking. 
  


Sitten se seuraava vaihe joka olisi ollut talon toteutus talopakettina. Tämä meidän tapa jossa itse hoidetaan kaikki nippelit ja nappelit, arkkitehdin valinta, suunnitelmasäädöt, materiaalivalinnat ja tilaukset harkoista, betoneista ja jokaisesta ruuvista lähtien, perustuksista viime silaukseen asti, jokaiseen nilviäisketkuun jotka törkeällä asiakaspalveulla pääsivät pilaamaan edes pienenkin osan raksamuistoistamme. Yms yms yms. Niin, olisimme ehkä valinneet toisen tien. Hermoja ja aikaa säästävämmän. Onneksi kertyi myös ihania muistoja ja mahtaviakin asiakaspalvelukokemuksia. Mutta onko kaikki mennyt ihan putkeen kun tarvitaan lakimiehen apua kuvioita selvittämään?

Mutta nyt ollaan tässä, vajaa kolme vuotta tontin ostosta asumme täällä. Pakkohan tälle potaskalle on saada jonkinlainen closure. Vaikka edelleenkin ikkunatoimittajamme aiheuttaa kiukunväristyksiä hiuskarvaa myöden (mm. osa virheellisistä laseista jotka toimitettiin ja asennettiin heinäkuussa odottaa edelleen vaihtoa, selityksiä on saatu ja sitten ei taas ei ole saatu). 

  


Muuton jälkeen hanskat lensi kirjaimellisesti tiskiin. Viime viikolla K-Raudassa pitkästä aikaa käydessämme siellä ihmeteltiin väliaikaista katoamistamme. Oli pakko pitää taukoa kaikesta, viimeistelystäkin. Nyt alkaa raksaväsymys väistyä, siloittelemattomat nurkat ja lavuaarin reunoilla lepäilevät pyyhkeet ottavat jo sen verran päähän että on aika laittaa ne viimeisetkin pyyhekoukut paikoilleen ja siivota verhomoottoreiden johdot piiloon :) Vaatehuone sai vasta tällä viikolla loputkin hyllyt paikoilleen. Vaatehuoneen viimeistelemättömyys on se eniten päähän ottanut asia. Se taas johtui liukuovesta jonka toimituksessa ja mitoituksessa ei ihan kaikki mennyt putkeen, joten odottelusta tuli pitkähkö... Mutta nyt päästiin siitäkin pulmasta, sekä liukuovi että vaatehuone ovat paikoillaan. Tekemistä ja rahareikiä riittää toki edelleen, kevään tullen talon ulkokuori odottaa rappaustaan ja kuormalavakaiteet parvekkeilla väistyy 'virallisempien' kaiteiden tieltä.

Vaikka viime vuosi varsin väsyttävänä muistoihin jääkin, aika kultaa muistot. Saattaisinpa olla jopa valmis joskus uuteen projektiinkin. Viisaampana. Ja yht'äkkiä nämä kuluneet kolme vuotta ei tunnukaan pitkältä ajalta. Sehän meni yhdessä hujauksessa ;)

Toivon helmikuun ja parin viikon loman myötä heräileväni paremmin tähän raksanjälkeiseen elämään. Kroppa ja mieli ovat tämän levon tarvinneet, on keskitytty vihdoin siihen elämään joka jäi raksan jalkoihin. Mutta nyt poimitaan ne hanskat viimeistelyjen lisäksi myös blogin suhteen. Luonnoksissa lepäilee seuraavaksi keittiöaiheinen postaus, pysykäähän kuulolla! 
Ihanaa viikkistä kaikille! <3