28.11.2013

New York, New York...

Lomalla on ihanaa! Tällä viikolla olen aloittanut jokaisen aamun käpertymällä sohvannurkkaan ja katsomalla jouluisen chick flickin, ja nauttinut samalla aamupalan joulukahvin kera. Family Stone, Holiday ja  Love Actually uppoaa aina, vaikkei joulu ihan vielä olisikaan.

Mutta tänään lomailu sohvannurkassa vaihtuu hetkeksi New Yorkin sykkeeseen, kaupunkiin joka ei koskaan nuku. Tätä on odotettu. Mitähän juuri tähän päivään sattuva Thanksgiving meille vielä eteen tuokaan!

Samalla heitän toiveen jo kotiinpaluulle. Olisipa sillä aikaa tullut kunnon talvi Etelä-Suomeenkin!

Aamukahvit New York State of mind
      

@Hki-Vantaa. Off we go! 
            

25.11.2013

Key Lime Pie

Viikonloppuna vietettiin IhaNaisten ystävien kanssa pikkujouluja, pitkän kaavan mukaan. Lauantaina aamulla jo aloitettiin ja 'kekkerit' jatkuivat pitkälle sunnuntai päivään. Ennen tuollainen maraton olisi saanut jälkikäteen puhaltelemaan muutaman päivän ajan mutta nyt mentiin hieman erilaisin ehdoin. Aurinkoiseen viikonloppuun sisältyi pitkä lenkki järven ympäri, saunomista, kokkailua, takkatulen tunnelmaa, glögin keittelyä ja höpinää talon täydeltä. Näissä juhlissa ei pönötetty ja laittauduttu, villasukat ja leggarit toimivat pukukoodina. Kaikkea menoa rytmitti ystäväni pieni, pian kolmekuinen pikkumies. Hyvin jaksoi menossa mukana, ei hätkähtänyt kuuden naisen pölinästä aiheutuvaa meteliä.

Tänä vuonna menu poikkesi hieman tavanomaisista pikkujoulutarjottavista. Kokkailtiin vahvoja makuja, itämaisesti maustettua ruokaa, joten mikä sen parempi jälkiruoka kuin raikas Key Lime Pie. Paitsi että tässä kohtaa se on ihan vaan Lime Pie, en ole Suomessa koskaan päässyt käsiksi vain Floridassa kasvaviin Key Lime palleroisiin.  Piiras toimii parhaiten kesällä, mutta on täydellisesti paikallaan myös tulisemman pääruoan jälkeen keskellä talveakin. Tein piiraan valmiiksi jo edellisenä päivänä. Jälleen reseptin perään kyseltiin, niin oli edellisellä kerrallakin kun olen tätä kyseistä ohjetta käyttänyt. Tässä se nyt on ihan kaikille muillekin sitruksen raikkaasta mausta pitäville. Olen kaapannut reseptin kakkureseptieni vakiolähteestä, Hummingbird Bakeryn kakkukirjasta.



täyte:
8 munankeltuaista
2 x 397g purkkia kondensoitua maitoa (makeutettu)
5 limen (luomu) mehu ja raastettu kuori
n. 4 dl vispikermaa (päälle)

pohja:
400g digestive-keksejä
160g voita
(itse olen todennut että tuosta puoletkin riittää pohjaksi, mutta jos haluaa paksumman 'crustin' tuo ohjeen mukainen määrä on ok)

Esilämmitä uuni 170 asteeseen.

Pohjaa varten:
Hienonna keksit aivan hienoksi muruksi blenderissä tai parhaaksi havaitsemallasi konstilla. Kaada sulatettu voi joukkoon. Sekoita hyvin ja painele seos tiiviisti irtopohjavuokaan (halkaisija 23cm), pohjalle ja reunoille. Paista pohjaa 10-15 min kunnes pohja on kauniin 'kultainen'. Jäähdytä pohja täysin ennen täytteen lisäämistä.

Laske uunin lämpö 150 asteeseen.

Vaahdota munankeltuaiset. Lisää joukkoon kondensoitu maito, limen mehu ja limen kuori samalla koko ajan vatkaten. Jatka vatkaamista kunnes täyte tasaisesti sekoittunut.

Kaada täyte jäähtyneelle pohjalle. Paista uunissa keskitasolla 15-20 min. Täytteen pitäisi olla 'kiinteä' koskettaa (not wobbly). Jäähdytä kokonaan ja pidä vielä jääkaapissa vähintään tunti, mielellään yön yli jos mahdollista. Kun laitat tarjolle, vatkaa kermaa haluamasi määrä piiraan 'hunnuksi'. Päälle voi tehdä myös marengin mutta kerma toimii mainiosti vähemmän makeana versiona. Koristele, jos maltat. Me ei enää maltettu, as you can see ;)








22.11.2013

Friday night fever

Mies pikkujouluissa, minä hektisen päivän uuvuttamana kotisohvalla. Seuranani koira, lasi glögiä ja viikon aikana postiluukusta tipahdelleet lehdet. Rauhallinen perjantai-ilta, hyvin erilainen on nykyisin tämän tytön 'friday night fever'. Lomaa takana muutama päivä, edessä vielä pari viikkoa. 

Eilen palasin parin päivän reissulta Etelä-Karjalasta ja kummitytölle on täten siis suuri salaisuus käyty paljastamassa. Emilia lunastaa rippilahjansa ensi viikolla kun suuntaamme kaksin New Yorkiin minilomalle! Tarkemmista suunnitelmista lähemmin ja matkan kuluessa, eihän ihan kaikkia suunnitelmia voi etukäteen paljasta. Jännittävää, meille molemmille ;)

Ihanaa perjantai-iltaa ja viikonloppua!


4.11.2013

Ooops! I did it again...

Ihanaa huomenta! Taas aloitan postauksen pahoittelemalla postausten puutetta. Kun aloitin kirjoittelun, päätin että bloggaamiseen käytetty aika ei saa olla pois ystäviltä, perheeltä eikä riittäviltä unilta, eikä se saa tulla pakkomielteeksi. Lähiaikoina on ollut paljon iloisia ja kipeitäkin asioita joita olen saanut  puida, iloita ja kokea läheisten kanssa ja unet kellon ympäri ovat myös tulleet osaksi elämää. Olotilakin on ajoittain aika aivoton. Toisaalta olen nauttinut paljon myös ihan omasta ajasta jolloin keskityn olemisen sietämättömään keveyteen. Ihan parasta. Yleensä minussa herää tähän aikaan vuodesta eloon varsinainen duracellpupu mutta tänä vuonna saan näemmä edelleen odotella piristysruisketta.
Mutta tänä aamuna tajusin että vaikka aivottomuus onkin vallalla joka päivä, kuulumisten päivittäminen ei välttämättä ole raskas projekti. Sehän blogin alkuajatus olikin.


Raksaprojektissa mennään eteenpäin hitaasti mutta varmasti. Raksapalaverit ovat tihentyneet, mikä on upea juttu. Kaikilla on kova halu kiriä aikataulua jotta lupahakemukset saadaan sisään mahdollisimman pian. Arkkitehtimme on saanut aikaan alun takkuilun jälkeen ihan meidän näköiset piirustukset. Pientä hienosäätöä vailla, mutta nyt ollaan jo lähellä sitä täydellisyyttä jonka haastavat puitteet meidän kodille pystyvät tarjoamaan. Haastavaa ja aikaa vievää tämä ryhmärakentaminen.



Rakas kummityttöni lunastaa rippilahjansa vajaan kuukauden kuluttua. Olen tiputellut vinkkejä matkan varrella ja ilmassa on aistittavissa kärsimättömyyttä sekä kutkuttavaa jännitystä. Olen luvannut kuitenkin paljastaa salaisuuden sopivasti ennen H-hetkeä. Ihan pian siis.
Matka kesäisistä rippijuhlista on ollut itsellenikin aika kutkuttava, käsittämätöntä että salaisuus on pysynyt tiukasti koko ison perheen kesken. Tulen itsekin kokemaan jotain niin kovin tuttua hyvin erilaisin silmin.

Glögiä on juotu jo muutama viikko, mutta kauden ensimmäiset 'aidot' itsekeitetyt glögit keiteltiin pari viikkoa sitten jo ihanaksi perinteeksi muodostuneella naisten syksyisellä mökkiviikonlopulla. Puuliedellä. Lumisen maiseman keskellä. Joulukortitkin tilailin jo ajoissa ystäväni 'paperpressistä'. Pakettia odotellessa. Jouluhörhö on siis ollut vauhdissa ja erinäisissä puuhissa jo jonkin aikaa, kaikkea ei viitsi edes julkisesti tunnustaa. Tästä se vielä pahenee, for that I'm sure.

Nämä arkiaamujen omat rauhalliset aamiaishetket kynttilänvalossa on arjen luksusta. Niistä nautin ja tällekin viikolle niitä riittää moneksi aamuksi. Tänä aamuna alkoi granolat, luonnonjogurtit ja ruisleivät puistattaa joten laitoin vohvelipannun lämpenemään. Ah!

Ihanaa viikkoa kaikille!