24.12.2013

Jouluisa haaste



Heippa hei! Oma jouluni on jo vietetty. Vietimme joulua ajoissa Pohjanmaan maisemissa, eilen palailin jo kotiin ja työpaikalle. Totaalisessa ähkyssä.
Nappasin Ulriikan ihanasta 'Ideas Items and Issues' -blogista kivan haasteen. Ja ehdin kuin ehdinkin siihen vielä vastailla :)



1. Parasta joulussa?
 Joulun odotus. Joulu alkaa hiipiä mieleen ja kotiin jo lokakuussa. Marras- ja joulukuu pitävät sisällään paljon ihanaa tunnelmointia ja tapahtumaa tehden joulunodotuksesta vuoden parhaan ajan.  Itse joulun vietän tänäkin vuonna töissä. Jouluna töissä on oma ihana tunnelmansa :) Joka vuosi toki sanon että ensi vuonna voisin olla vapaalla, mutta aina suunnittelen toisin.
 Joulukuun alkuun säästän joka vuosi lomaa, koska töissä ei yksinkertaisesti ehtisi käydä. Tänä vuonna olen tainnut olla töissä joulukuun aikana kokonaista 6 työvuoroa ;) Näin vältän 'joulustressin'.

Christmas



2. Joulumusiikkisi
 Kaikkiruokainen. Lapsena olin jouluisten c-kasettien suurkuluttaja ja suosikkisäveleni oli 'Tonttu'. 'Ave Maria' lapsikuoron esittämänä sai muutama vuosi sitten jopa herkistymään Salzburgissa kirkkojoulukonsertissa, se on joululauluista kaunein.
Pari vuotta sitten Michael Buble jouluisine sulosävelineen luritteli itsensä inflaatioon IhaNaisten pikkujoulureissulla Tukholmassa kun Kungsholmenin kattojen yllä kolmen vuorokauden ajan kipaleita luukutettiin. 


can't wait to listen to my rockin' holidays radio station on Pandora ;)


3. Tykkäätkö katsoa jouluelokuvia? Millaisia?
 Kyllä! :) Lapsena telkusta tuli joka joulupäivä  'Little Women', se ihanista ihanin versio mm. Elizabeth Taylorin ja Janet Leighin tähdittämänä. All time favourite Xmas chick flick.
Nykyisin viihdyttävät mm. The Sound of Music, The Holiday, Love Actually, Family Stone ja mitä näitä nyt on... mutta niitä katselen jo hyvissä ajoin ennen joulua. Jouluaattoon ei 'Lumiukon' jälkeen tv'n katselua mahdu.


4. Jouluherkkusi?
Erilaiset suklaiset herkut. Saan joka joulu paketin ystävältäni rapakon takaa. Full of sweets. Tänäkin vuonna paketista löytyi Peanut Brittle, Peppermint Barks, White Chocolate Prezels jne... 
Se odotettu paketti on jokavuotinen jouluherkkuni ja kestää yllättävän pitkään :)


5. Mitä ehdottomasti täytyy olla jouluaterialla?
Kaloja. Laatikoita. Kinkku. Juustoja. Kaiken kruunaa täydellinen jälkiruoka.  
Seurana läheiset.

Cheers!

6. Koska joulukoristeet pääsee kotiasi koristamaan?
Vaihdellen. Viimeistään joulukuun alussa. Tänä vuonna paperiset valotähdet valaisivat ikkunoita jo lokakuun lopussa. Muuten jäi koristelu vähälle.


7. Joulu kotona vai jossain muualla?
Töissä tai kotona. Mutta ulkomailla töiden vuoksi vietetyt joulut kaukana läheisistä ovat olleet elämäni surkeimmat. Onneksi niitä ei ole ollut monta. En voisi myöskään kuvitella joulua lämpimässä.


8. Itsetehdyt lahjat, kaupasta ostetut vai molempia?
Sekä että. Kummilasten paketteihin kääriytyi tänä vuonna molempia.


9. Laitatko ulkovaloja
 pimeyttä valaisemaan?
Tänä vuonna en, yleensä kyllä. Väliaikaiskodin ulkovalot valitettavasti kalpenisivat vieressä välkkyvien kauppakeskuksen valojen rinnalla.




10. Joulu oman perheen kanssa vai isommassa porukassa?
Työjouluna isommassa porukassa, muutoin aina oman lähiperheen kanssa. Molempi parempi :)


11. Onko sinulla joululahjatoivetta?
Ei juuri koskaan aikuisiällä. Lapsena listat olivat piiitkät ja mielikuvitukselliset. Nykyisin muistan paketein lähinnä vain kummi- ja sukulaislapsia. Joulu on lasten juhla :) Emme miehen kanssa osta lahjoja toisillemme, hankimme yleensä jotain isompaa yhdessä. Olen 'hankala' lahjojen vastaanottaja ;)  


12. Paras saamasi joululahja?
Parhaat joululahjat eivät  tule lahjakääröistä. Meille paras joululahja ikinä sattui juurikin tähän vuoteen. Se tuli ajoissa.


13. Kamalin saamasi joululahja?
Mikään ei ole jäänyt mieleen kamalana. En lapsena välttämättä tykännyt pehmeistä paketeista. Silti olen syyllistynyt 'kiusaamaan' kummilapsiani silloin tällöin pehmein paketein :) 


14. Kuvaile unelmiesi joulu?
Suomessa. Pikkupakkanen. Paljon lunta. Hyvää ruokaa. Läheiset. 


15. Mikä on ärsyttävin joululaulu?
Niitäkin on... en osaa eritellä.


16. Oletko tehnyt jouluvalmisteluja tälle vuodelle? Mitä?
Aika vähin valmisteluin on tänä vuonna pärjätty. Toisina vuosina menee överiksi :)


17. Paras joulujuoma?
Glögi. Punaviini.

Simmer some magic on your stovetop!   Just for the smell of it :)


18. Oikea joulukuusi, tekokuusi vai ei kuusta ollenkaan?
Oikea kuusi. Jos siihen ei mahdollisuutta, ei kuusta lainkaan. 
Tänä vuonna pääsin pitkästä aikaa itse kuusimetsään. Ihanaa! Lumi vain puuttui. 


19. Käykö teillä joulupukki?
 Tänä vuonna ei. Ehkäpä ensi vuonna :)


20. Paras joulumuistosi lapsuudesta?
 Niitä on niin paljon... Lapsuuden joulut kaikkine perinteineen. Ihania muistoja. 


21. Laittaudutko aattona hienoksi vai hölläiletkö koko päivän pyjamassa?
Jos vapaalla satun olemaan, en vietä aattoa pyjamassa. Mutta en pikkumustassakaan. Mikä ikinä villasukkien kanssa sopiikaan yhteen :)
Työpaikan puolesta tulee omanlaisensa 'tonttupuku'.


22. Peruna-, porkkana-, lanttu- vai bataattilaatikko?
Kaikki ok, mutta imelletty perunalaatikko on se mieluisin.


23. Paras joulusuklaa?
Rocky Road (home made).

Nut Lover's Rocky Road



24. Joulutortut vai piparit?
Joulutortut.


Oikein ihanaa joulua! <3 

.


(kuvat Pinterestistä)

5.12.2013

Rakastan New Yorkia. Rakastan.

 New York ei pettänyt tälläkään kertaa. Tähän aikaan vuodesta on aina ihana palata kaupunkiin jossa joulukoristelu viedään ylitsepursuavasti bling-bling-tasolle. 'More is more' on amerikkalaisen joulukoristelun motto. Jouluihmisen paratiisi, I like! Suurkaupunki oli jo pukeutunut jouluun ja lukuisat luistinradat avattu. Tällä kertaa missasimme Rockefeller Christmas Treen valojen sytytyksen parilla päivällä.Valot syttyivät vasta eilen. 
Aurinkokin hemmotteli meitä päivittäin.

Mutta ensimmäistä kertaa ikinä tunsin lievää uupumusta kaupungin katuja tallatessa. Uupumus saapui Thanksgiving-torstain jälkeen Black Fridayn ja sitä seuranneen Cyber Mondayn muodossa. Ihmisiä oli joka paikassa tungokseksi asti, asia joka ei koskaan aikaisemmin ole haitannut. Black Friday on shoppailuhullulle vuoden paras päivä. Se tosin vaatii kuntoa ja kestävyyttä. Kauppoihin jonotetaan, sovituskoppeihin jonotetaan, kassalle jonotetaan... Joulua edeltävät päivät Stockalla potenssiin miljoona. Jonoissa seisoskelun tosin korvaa kaikissa putiikeissa tarjottu 30-50% alennus. Kaikista tuotteista. Vaikka väsymys painoikin ja jokainen kauppaan jonottaminen sai ärsytyskynnyksen madaltumaan entisestään, olen silti tyytyväinen että sain kaikki joululahjaostokset tehtyä. Huoh. Ja shoppaaminen 15 vuotiaan kanssa, se vasta urheilulaji onkin ;)
 
Parin ensimmäisen päivän saldo. Keneen lie tullut...

Toinen syy uupumiseen löytynee siitä että olin tällä kertaa varannut meille hotellin. Times Squaren välittömästä läheisyydestä. Big mistake.
Varatessa ajattelin että päästään kummityttöni kanssa iltaisin ihmettelemään kaupungin vilinää. Niin kätevää kun se olikin, en tee toiste. Ahdistava väenpaljous hoodeilla ei nostattanut fiilistä. Ja molemmat meistä oli jokapäiväisen 12h katujen tallailun jälkeen niin 'finito' ettei tullut mieleenkään lähteä takaisin turistivilinään.
 Miten vapauttavaa olikaan karata parin päivän jälkeen pois Times Squaren hulinasta Greenwich Villagen ja Sohon rauhallisempia katuja kulkemaan.
Olen suosinut kuviota, jossa jokaisella kerralla varaan majapaikan eri kaupunginosasta. On majoituttu Chelseassa, Hells Kitchenissä, Midtownissa, Upper West Sidella, Upper East Sidella, Nolitassa, Sohossa ja Greenwich Villagessa. Village ja Meatpacking District ovat suosikkini. Times Squarelle en palaa toiste.


Mitä muuta kuin shoppailua?


Nähtävyyksiä.

@Top of the Rock. Parin tunnin 'päivystys' tuotti
upeita kuvia päivän vaihtuessa iltaan.


Balettia. 'Pähkinänsärkijä' luo vuosi vuodelta joulufiiliksen.




Herkuttelua.

Synttäribrunssi Pastiksessa 15-vuotiaan kunniaksi.

Vaikka erinäiset Cupcake bakeryt ovat nousseet lähes jokaiseen kadunkulmaan,
marssimme siihen josta buumi sai alkunsa. The one and only.

Red Velvet all dressed up for Xmas


Kaiken tämän kruunasi rakas ja hauska seura. Ensikosketus New Yorkiin oli kummitytölleni erittäin mieluisa. She'll be back.
 
Vaikka reissuilta kotiin on aina ihana tulla, tuntui se hieman tylsältä kaiken jälkeen. No winter, no sparkling lights.
 
Rakastan New Yorkia. Rakastan.


28.11.2013

New York, New York...

Lomalla on ihanaa! Tällä viikolla olen aloittanut jokaisen aamun käpertymällä sohvannurkkaan ja katsomalla jouluisen chick flickin, ja nauttinut samalla aamupalan joulukahvin kera. Family Stone, Holiday ja  Love Actually uppoaa aina, vaikkei joulu ihan vielä olisikaan.

Mutta tänään lomailu sohvannurkassa vaihtuu hetkeksi New Yorkin sykkeeseen, kaupunkiin joka ei koskaan nuku. Tätä on odotettu. Mitähän juuri tähän päivään sattuva Thanksgiving meille vielä eteen tuokaan!

Samalla heitän toiveen jo kotiinpaluulle. Olisipa sillä aikaa tullut kunnon talvi Etelä-Suomeenkin!

Aamukahvit New York State of mind
      

@Hki-Vantaa. Off we go! 
            

25.11.2013

Key Lime Pie

Viikonloppuna vietettiin IhaNaisten ystävien kanssa pikkujouluja, pitkän kaavan mukaan. Lauantaina aamulla jo aloitettiin ja 'kekkerit' jatkuivat pitkälle sunnuntai päivään. Ennen tuollainen maraton olisi saanut jälkikäteen puhaltelemaan muutaman päivän ajan mutta nyt mentiin hieman erilaisin ehdoin. Aurinkoiseen viikonloppuun sisältyi pitkä lenkki järven ympäri, saunomista, kokkailua, takkatulen tunnelmaa, glögin keittelyä ja höpinää talon täydeltä. Näissä juhlissa ei pönötetty ja laittauduttu, villasukat ja leggarit toimivat pukukoodina. Kaikkea menoa rytmitti ystäväni pieni, pian kolmekuinen pikkumies. Hyvin jaksoi menossa mukana, ei hätkähtänyt kuuden naisen pölinästä aiheutuvaa meteliä.

Tänä vuonna menu poikkesi hieman tavanomaisista pikkujoulutarjottavista. Kokkailtiin vahvoja makuja, itämaisesti maustettua ruokaa, joten mikä sen parempi jälkiruoka kuin raikas Key Lime Pie. Paitsi että tässä kohtaa se on ihan vaan Lime Pie, en ole Suomessa koskaan päässyt käsiksi vain Floridassa kasvaviin Key Lime palleroisiin.  Piiras toimii parhaiten kesällä, mutta on täydellisesti paikallaan myös tulisemman pääruoan jälkeen keskellä talveakin. Tein piiraan valmiiksi jo edellisenä päivänä. Jälleen reseptin perään kyseltiin, niin oli edellisellä kerrallakin kun olen tätä kyseistä ohjetta käyttänyt. Tässä se nyt on ihan kaikille muillekin sitruksen raikkaasta mausta pitäville. Olen kaapannut reseptin kakkureseptieni vakiolähteestä, Hummingbird Bakeryn kakkukirjasta.



täyte:
8 munankeltuaista
2 x 397g purkkia kondensoitua maitoa (makeutettu)
5 limen (luomu) mehu ja raastettu kuori
n. 4 dl vispikermaa (päälle)

pohja:
400g digestive-keksejä
160g voita
(itse olen todennut että tuosta puoletkin riittää pohjaksi, mutta jos haluaa paksumman 'crustin' tuo ohjeen mukainen määrä on ok)

Esilämmitä uuni 170 asteeseen.

Pohjaa varten:
Hienonna keksit aivan hienoksi muruksi blenderissä tai parhaaksi havaitsemallasi konstilla. Kaada sulatettu voi joukkoon. Sekoita hyvin ja painele seos tiiviisti irtopohjavuokaan (halkaisija 23cm), pohjalle ja reunoille. Paista pohjaa 10-15 min kunnes pohja on kauniin 'kultainen'. Jäähdytä pohja täysin ennen täytteen lisäämistä.

Laske uunin lämpö 150 asteeseen.

Vaahdota munankeltuaiset. Lisää joukkoon kondensoitu maito, limen mehu ja limen kuori samalla koko ajan vatkaten. Jatka vatkaamista kunnes täyte tasaisesti sekoittunut.

Kaada täyte jäähtyneelle pohjalle. Paista uunissa keskitasolla 15-20 min. Täytteen pitäisi olla 'kiinteä' koskettaa (not wobbly). Jäähdytä kokonaan ja pidä vielä jääkaapissa vähintään tunti, mielellään yön yli jos mahdollista. Kun laitat tarjolle, vatkaa kermaa haluamasi määrä piiraan 'hunnuksi'. Päälle voi tehdä myös marengin mutta kerma toimii mainiosti vähemmän makeana versiona. Koristele, jos maltat. Me ei enää maltettu, as you can see ;)








22.11.2013

Friday night fever

Mies pikkujouluissa, minä hektisen päivän uuvuttamana kotisohvalla. Seuranani koira, lasi glögiä ja viikon aikana postiluukusta tipahdelleet lehdet. Rauhallinen perjantai-ilta, hyvin erilainen on nykyisin tämän tytön 'friday night fever'. Lomaa takana muutama päivä, edessä vielä pari viikkoa. 

Eilen palasin parin päivän reissulta Etelä-Karjalasta ja kummitytölle on täten siis suuri salaisuus käyty paljastamassa. Emilia lunastaa rippilahjansa ensi viikolla kun suuntaamme kaksin New Yorkiin minilomalle! Tarkemmista suunnitelmista lähemmin ja matkan kuluessa, eihän ihan kaikkia suunnitelmia voi etukäteen paljasta. Jännittävää, meille molemmille ;)

Ihanaa perjantai-iltaa ja viikonloppua!


4.11.2013

Ooops! I did it again...

Ihanaa huomenta! Taas aloitan postauksen pahoittelemalla postausten puutetta. Kun aloitin kirjoittelun, päätin että bloggaamiseen käytetty aika ei saa olla pois ystäviltä, perheeltä eikä riittäviltä unilta, eikä se saa tulla pakkomielteeksi. Lähiaikoina on ollut paljon iloisia ja kipeitäkin asioita joita olen saanut  puida, iloita ja kokea läheisten kanssa ja unet kellon ympäri ovat myös tulleet osaksi elämää. Olotilakin on ajoittain aika aivoton. Toisaalta olen nauttinut paljon myös ihan omasta ajasta jolloin keskityn olemisen sietämättömään keveyteen. Ihan parasta. Yleensä minussa herää tähän aikaan vuodesta eloon varsinainen duracellpupu mutta tänä vuonna saan näemmä edelleen odotella piristysruisketta.
Mutta tänä aamuna tajusin että vaikka aivottomuus onkin vallalla joka päivä, kuulumisten päivittäminen ei välttämättä ole raskas projekti. Sehän blogin alkuajatus olikin.


Raksaprojektissa mennään eteenpäin hitaasti mutta varmasti. Raksapalaverit ovat tihentyneet, mikä on upea juttu. Kaikilla on kova halu kiriä aikataulua jotta lupahakemukset saadaan sisään mahdollisimman pian. Arkkitehtimme on saanut aikaan alun takkuilun jälkeen ihan meidän näköiset piirustukset. Pientä hienosäätöä vailla, mutta nyt ollaan jo lähellä sitä täydellisyyttä jonka haastavat puitteet meidän kodille pystyvät tarjoamaan. Haastavaa ja aikaa vievää tämä ryhmärakentaminen.



Rakas kummityttöni lunastaa rippilahjansa vajaan kuukauden kuluttua. Olen tiputellut vinkkejä matkan varrella ja ilmassa on aistittavissa kärsimättömyyttä sekä kutkuttavaa jännitystä. Olen luvannut kuitenkin paljastaa salaisuuden sopivasti ennen H-hetkeä. Ihan pian siis.
Matka kesäisistä rippijuhlista on ollut itsellenikin aika kutkuttava, käsittämätöntä että salaisuus on pysynyt tiukasti koko ison perheen kesken. Tulen itsekin kokemaan jotain niin kovin tuttua hyvin erilaisin silmin.

Glögiä on juotu jo muutama viikko, mutta kauden ensimmäiset 'aidot' itsekeitetyt glögit keiteltiin pari viikkoa sitten jo ihanaksi perinteeksi muodostuneella naisten syksyisellä mökkiviikonlopulla. Puuliedellä. Lumisen maiseman keskellä. Joulukortitkin tilailin jo ajoissa ystäväni 'paperpressistä'. Pakettia odotellessa. Jouluhörhö on siis ollut vauhdissa ja erinäisissä puuhissa jo jonkin aikaa, kaikkea ei viitsi edes julkisesti tunnustaa. Tästä se vielä pahenee, for that I'm sure.

Nämä arkiaamujen omat rauhalliset aamiaishetket kynttilänvalossa on arjen luksusta. Niistä nautin ja tällekin viikolle niitä riittää moneksi aamuksi. Tänä aamuna alkoi granolat, luonnonjogurtit ja ruisleivät puistattaa joten laitoin vohvelipannun lämpenemään. Ah!

Ihanaa viikkoa kaikille!



16.9.2013

Omenaista

Viikonlopun suunnitelmat heittivät kuperkeikkaa pariin otteeseen. Kööpenhaminan reissu vaihtui matkaseurueen kutistumisen myötä rennoksi viikonlopuksi kotosalla. Kotiviikonloppuun oli tarkoitus mahtua Kaapelitehtaan Design Marketia ja ystävän syntymäpäiväbrunssi. Miehen oli tarkoitus viettää tämän kesän viimeinen purjehdusviikonloppu. Mutta asiat ei aina mene suunnitellusti, kotoilu ja purjehdukset sai väistyä surullisten uutisten myötä jotka sai meidät suuntaamaan Pohjanmaalle.
Onneksi viikonloppuun mahtui paljon iloakin.

Ja omenasirkusta. Kohta on mehua ja hilloa! :)



13.9.2013

Sisustuskeiju

Sain Ranskasta asti kivan haasteen. Ystäväni heitti haasteella joka on kuulemma alkuperäisesti lähtöisin Suomesta!? Siellä se pyörii suomalaisten 'ranskattarien' blogeissa, hauska juttu. Mulla on kirjoittelun lisäksi blogien seuraaminen ollut hetken hieman jäissä, joten tällainen on mennyt ohi tyystin! Valaiskaa jos tiedätte enemmän! :) Haaste kuului näin:

Olkapäällesi istahtaa sisustuskeiju 2500 euron kanssa. "Saat mitä haluat, mutta aikaa ei ole paljon. Kaikki pitää käyttää sisustukseen omaan kotiisi. Kerro toiveesi!"

Ystäväni oli listannut kaikkea pientä kivaa hankintaa kotiin. Itse en osaa tällä hetkellä haaveilla pienistä 'tilpehööreistä'. Toki astiastoja voisi aina kasvattaa. Haaveet ovat hieman isompia ja tätä haastetta ei tarvinut edes miettiä. Heti mieleen tuli tarpeellinen huonekalu. Yksi pitkäaikainen haave joka osuisi sisustuskeijun asettamaan hintarajaan on Muuton Reflect lipasto. Okei, ei ihan täysin osu, kierretään hieman... Kun hankinnan ajoittaa siihen kivaan päivään jolloin Finnish Design Shop myy valikoimiaan -20%, se on siinä! Kätevää, eikö?  :D 

Mutta kumpi väri??

 

Kuvat Finnish Design Shop

9.9.2013

Diptyque

Hei hei, täällä ollaan! Pari viikkoa on vierähtänyt kivoissa loppukesän tunnelmissa. Aika on hurahtanut siivillä upeista ilmoista ja ystävien seurasta nauttien, kesäjuhlien, brunssien ja dinnereiden merkeissä. Ok, välillä olen käynyt töissäkin :) Läppäriä olen lähinnä työntänyt kauemmaksi ja töissäkin huomasin että suorastaan kartan koneella istumista. Se on ollut ihan tervetullut ilmiö.

Koska paljon on kyselty kummityttöni yllärin vaiheista, on ihan pakko mainita sen verran, että olen häntä kehoittanut hankkimaan passin. That's all folks... for now! ;)

En ole aiemmin sisustuksesta juurikaan kirjoitellut. Kuten jo *täällä* mainitsinkin, yksi suurimmista innostuksistani on ollut hieman jäissä. Mutta yksi varmimmista syksyn merkeistä on sisustusvimman salakavala saapuminen. Sitä huomaa enemmän käpertyvänsä kotiin ja huomio kiinnittyy enemmän kodin pieniin yksityiskohtiin. Vaikka olen vakaasti päättänyt olla tuhlaamatta pennosia väliaikaiskodin sisustusratkaisuihin, Ikeasta kotiutui olohuoneeseen isompi Lappljung Ruta matto ja uudet valkoiset pellavalaskosverhot löysivät myös paikkansa.  Ajavat asian väliaikaisratkaisuina budjettitaloudessa. Ihanat Beni Ourainit ja huonekaluhankinnat saavat odottaa uuden kodin valmistumista. Ai että, can not wait!! :)

Ja ne kynttilät. Hello, my name is Anna and I'm a candleholic!
Nyt olen antanut hieman vimmalle periksi ja otin budjetista huolimatta pienet baby stepsit myös kynttilöiden hyväksi. Viime viikolla lähetti toikin tämän syksyn ensimmäiset Diptyquet kotiovelle.


Näillä kynttilöillä on ihmeellinen tunnemerkitys ja en ole löytänyt niiden voittanutta. Meillä oli Lontoossa kämppikseni Elisabethin kanssa ihana tunnelmallinen kattohuoneisto Kensingtonissa. Oli kaksi asiaa joita siellä aina oli, tuoreita valkoisia liljoja ja Diptyquen kynttilöitä. Kynttilöitä viriteltiin takan reunalle, kylpyammeen reunalle, keittiön ikkunalle jne. Kynttilöiden ja liljojen tuoksutunnelmissa palaan aina hetkeksi Kensingtoniin. Se on ihanaa se. Valitettavasti lempituoksuni Coing valmistus on lopetettu, kotoa löytyy enää jämiä. Tällä keralla valitsin toiset suosikki-ihanuudet.

Tuoksuissa on muistoja. 



26.8.2013

Sokerilakossa.com

As if...

Tänään oli vuosittainen hammaslääkäripäivä. Lääkärillä ei ollut mitään valittamista mutta jokin sisäinen kiltin tytön syndrooma sai vielä lähtiessä mut sanomaan ääneen sen minkä tiedän ettei tule varmasti toteutumaan. Että olen luvannut itselleni lopettaa sokerin syömisen joksikin aikaa... Why?
No koska olen luvannut, se oli hyvä sanoa ääneen jollekin toiselle. Jollekin jota tapaa vain kerran vuodessa.

Lähtiessäni Töölönkadulta päätin suunnata Anton & Antoniin ja jokin ihme sai mut kiertämään 'ei niin suorinta reittiä' Apollonkadun kautta Museokadulle. Se jokin ihme osoittautui Petris Chocolate Roomiksi. Tutka toimii sokerilakossakin, tai varsinkin silloin. Tuntui keitaalta aavikolla. Ihana paikka Töölön sydämessä. Fiskarsissa olen joskus maistellut Petrin suklaaherkkuja, mutta tieto tämän keitaan olemassaolosta tuli ihan puskista. Ja sitten niillä oli vielä lakritsiviikko.



Mukaan tarttui muutama lakritsicupcake ja lakritsimacaronien lisäksi muutama muukin macaron. Kun menee pieleen niin menee sitten huolella. There's always tomorrow. Onneksi miehen sisko on kyläilemässä ettei ihan yksin 'joudu' herkuttelemaan. Sokerihumalassa on hyvä viettää Juhlaviikkoja. Tänään Huvilatelttassa Irinan & Laura Närhen yhteiskeikka, can't wait ;)




19.8.2013

I scream for ice cream!

I scream, you scream, we all scream for ice cream!

Vaikka mun lempivuodenaika on jo ihan nurkan takana, päätin eilen lähes helteisen Ravintolapäivän jälkimainingeissa että pidän kesästä kuitenkin vielä hetken aikaa kiinni. Kaikista syksyn merkeistä huolimatta. Vaikka en millään malta odottaa kumisaappaissa lompsimista, tähän kesään kuuluu vielä ainakin yksi kotikutoinen jäätelösatsi. Jätskimasiina pääsikin heti käyttöön. Omatekoinen lakuversio on niin järjettömän hyvää että ei sitä usein voi tehdä. I would be so so chubby! No mutta nyt tein. Ja nautin kovasti, vailla omatunnon kirvelyä.
Mutta jos vanhat merkit pitävät paikkansa, jäätelönhimo sammuu talvea kohti mitä lyhyempänä päivä paistaa. Tilalle tulee muita addiktioita.


Meillä molemmat käy aina 'salaa' pakastimella nappailemassa jätskirasioista nokareita. Mies jää kiinni aina haarukanjäljistä, minä taas siitä että jätskiä on ensin vähän sulatettu ja otettu hieman isommalla kauhalla :)
Kuka muu syö umpijäistä jätskiä haarukalla, what's the point?? Jätskin pitäisi hieman sulaa ja pehmetä, umpijäisenä ei toimi mun suussa muuta kuin frost bitena.


Anyway, tässä herkullisen lakujäden ohje. Valitettavasti tämä ohje kaiketi vaatii sen masiinan. Harmi etten muista mistä tämän ohjeen olen ylös kirjoittanut. Reseptivihkoseeni en ole tallentanut lähdettä. Mutta hyvää se on, kuka ikinä sen keksikään. Kiitos siitä! :)

5dl kermaa
kourallinen tai pari lakritsia
5 munankeltuaista
1 dl sokeria

1. Lämmitä ja sekoita lakritsaa kermassa, kunnes se liukenee kunnolla.
2. Kiehauta.
3. Vatkaa keltuaiset ja sokeri keskenään kuohkeaksi vaahdoksi ja sekoita vaahto lakritsikermaan. kuumenna seosta kokoajan sekoittaen kunnes se pulpahtaa kerran. Älä keitä pidempään. Jäähdytä massa lopulta viileässä ja aja se jäätelökoneessa kuohkeaksi.


Nämä 4 ainesosaa ja törkeän hyvä lopputulos!


Eräs meidän tämän kesän suosikeista pitää sisällään seuraavanlaisen litanian ainesosia...
Vähälaktoosinen rasvaton maito, vähälaktoosinen kerma, sokeri, tärkkelyssiirappi, vähälaktoosinen rasvaton maitojauhe, gluukosi, kasvirasva, vähälaktoosinen voi, emulgointiaineet (rasvahappojen mono- ja diglyseridit, soijalesitiini, auringonkukkalesitiini), lakritsijauhe, stabilointiaineet (johanneksenleipäpuujauhe, guarkumi, karrageeni), suola, aromit, väri ((kasvihiili), kaakaovoi, ammoniumkloridi, happamuudensäätöaine (sitruunahappo).

Sorry Ingman.



12.8.2013

Zucchini pasta


Tänään jostain syystä voisi sanoa että on pastanhimoa ilmassa, niinkuin sadettakin. Molemmat varmoja syksyn merkkejä! Kesäisin ei juurikaan tee mieli pastaa. Mutta kotimaisia sesonkikasviksia voisi nappailla vaikka kuinka ja paljon. Niitä tekee mieli fuusioida ihan kaikkeen. Meillä jopa äijapastaan kaikkien 'heart attack' elementtien rinnalle kelpaa kotimaiset sipulit ja paprikat.

Gwyneth Paltrow on jollakin tasolla ruokaguru. Heti Jamien jälkeen. En ole samalla tavalla 'syömishäiriöinen' kuin Gwyneth, en siis karsi ruokavaliostani pois lähes kaikkea. Mun häiriö on lähes päinvastainen. Mutta vege-ruoat tuo ihana monitoiminainen loihtii lähes hatusta.


Tällä viikolla olen jälleen yksin kotona, siispä lautaselle valikoituu fuss-free foodia, eli naispastaa. Kasvislinjalla mennään joten päivän pastaksi valitsen Gwynethin kesäkurpitsaversion. Niin helppo ja herkullinen! Pieni osa tervehenkistä minää kuiskaa korvaan ja kehottaa valitsemaan täysjyväpastan. Tingin siis hieman makuelämyksestä. Ainoat pikku twistit joilla muuntelen reseptiä on valkosipuli ja ripaus chiliä jotka kuullotan öljyn sekaan ennen zucchinien paistoa. Ja valmiiseen annokseen sekoitan runsaasti tuoretta basilikaa joukkoon. Bueno!




Kokkailut on nykyään aikamoista kipuilua, varsinainen pain in the ass. Vuosien ajan induktiolieteen tottunut on täällä jo muutaman kerran polkenut monoa motivaatiokämpän surkean lieden äärellä. Tottumuskysymys, so they say. Huoh. Joten helpoimman kautta mennään tänäänkin. Onneksi on Gwyneth ja Gwynethin konstailemattomat reseptit!




7.8.2013

Lomamoodi

Ai mitä tänne kuuluu? Kesäloma vol. 2 on ohi ja Suomi-loma on kerännyt irtopisteitä niin paljon että valitsen varmasti toistekin. Leppoisaa puuhailua läpi loman, unohtamatta rentoilua jota harrastamalla on ladattu akkuja syksyyn. Suorittamiselle ei ole uhrattu aikaa eikä ajatusta. Loman aikana en ole juurikaan tietokoneen ääressä aikaa viettänyt, blogimaailma on valitettavasti jäänyt lähes kokonaan vaille huomiota, *nolo hiljaisuus*. Mutta vain hetkeksi. Jospa tämä taas tästä kun arkimoodi taas kunnolla ottaa vallan ja uinuminen lakkaa. Otetaan rytinällä takaisin :)

Raksaprojektissa ei ole tapahtunut mitään. Nada. Kaikki muutkin lomaili.

Mitä täällä on siis tehty? Tavattu ystäviä ja kummilapsia, ja mm.näitä kivoja juttuja. Superordinary, but so wonderful!




Päiväreissu Tallinnaan. Kovin tuli mummola mieleen tästä ihanasta sisäpihan aamukahvipaikasta.


Maalaiselämää. Loman alkuun muutama päivä mustikkametsässä ja vattupuskissa. A forest full of big fat wild blueberries.


My berry picking buddy :)




Mökkielämää.

 
Cityelämää. Helsinki-kierroksia ulkomailta Suomessa vierailevien ystävien ja sukulaisten kera.


Rantaelämää.



Purjehduselämää. Joo'o, kyllä päästiin kahdestaan merelle. Huippufiilis, joka syntyi onnistumisen tunteesta!



Food food food... levikset repee olotila, kirjaimellisesti. Loman aikana testattu mm. jo pitkään listalla olleet Cholo, Fafa's, Street Gastro ja Midhill. Highly recommendable!



Maailman maistuvinta fast foodia. Vety Lappeenrannan kauppatorilla.




Ja tietenkin olen tohkeissani fiilistellyt tätäkin. Onhan se niin huikeeta! Onni <3



20.7.2013

Tontti. Chapter 1.

Tässä hieman kurkistusta meidän tulevaan projektiin. Koska kaikenlaista yllätystä tupsahtelee nenän eteen lähes taukoamatta, ajattelin etten uskalla kertoilla raksaprojektista vielä mitään. Koska jos tässä mennään pahastikin rocky roadia ja tulee nolo mahalasku raksailun suhteen kyseiselle tontille.
Mutta suuri halu on kaikilla joten antaa mennä, valotetaan projektia pikkuhiljaa. Jos homma kaatuu niin kaatuu täysin muihin faktoihin kuin innostuksen puutteeseen. Budjetti saattaa sanoa kaikista yllätyksistä johtuen morjens jo ennenkuin talo on valmis. Mutta eikös näin aina talonrakennuspuuhissa meinaa käydä ;)


 
Oikealla olevaan pusikkoon on projektimme suunnitteilla

Huhtikuussa tuli siis myyntiin yhdeksän tonttia myyntisloganilla "Merenrantatontteja Espoossa". First of all, Espoossa rantaviivaa mukaelee rantaraitti ja varsinaista merenrantatonttia on harvalla. Eli ilmoitus jo sinällään hieman harhaanjohtava. Tästä tietoisina lähdimme kuitenkin katsomaan. Uteliaisuus, sijainti ja suht edullinen hintalappu suorastaan veti tutkimusmatkalle.



Jokaisella tontilla oli rakennusoikeutta 180m2 + 30m2. Siinä vaiheessa, kun tontit olivat olleet myynnissä vuorokauden, varattuna oli jo 7 tonttia. Tai niin ainakin 'huippuvälittäjämme' sanoi. Oli pakko tehdä suht pikaisia päätöksiä. Ei siellä enää niitä helmiä ollut poimittavaksi.
Pidämme alueesta paljon, ja tonttietsinnät olivatkin meillä keväällä keskittyneet siihen suuntaan. Huippuvälittäjämme (jengimme on nimennyt hänet tällä tittelillä, joten jatketaan sillä) painosti tekemään pikaisen päätöksen, ilman mitään spesifejä faktoja. Alkoi hurja soittorumba. Soitimme suuntaan ja toiseen, rakennusvirastoon, lupaviranomaisille, jokaiselle mahdolliselle rakentamisesta ja maaperistä tietävälle taholle. Mietimme jo ettei tähän hommaan missään nimessä kannata lähteä, liian monta epäilyttävää seikkaa. Skeptisyydessäni soitin jopa eri nimellä esiintyen huippuvälittäjälle kalastellaksemme tietoa ja huomasimme että tyyppi puhui palturia mun aliakselle.  Mutta koska 7 muutakin perhettä otti riskin, ajattelimme että why not. Samassa suossa ollaan sitten. Jos ei ota riskejä jne. Päätösvaiheessa hälytyskellot soivat lujaa pään sisällä ja käytiin läpi varsinainen emotional rollercoaster! Hälytyskellojen kilinä ei ole laantunut täysin vieläkään...

Saimme venytettyä kolme päivää päätöksen tekoon. Tiistaina oli tontti varattu ja perjantaina oli jo huippuvälittäjän kanssa kaupanvahvistukseen varattuna aika. Kaupanvahvistuksessa kävi ilmi että tontille on yritetty jo aiemmin kaikenlaisia mahdollisia projekteja mutta mikään niistä ei ole mennyt läpi. Yet another shock.
Kyseessä on siis iso tontti rantaraitin tuntumassa joka hallinnanjakosopimuksella jaetaan 8 osaan. Yksi perhe osti kaksi vierekkäistä tonttia joten heille nousee hieman muita hulppeammat puitteet.


Siitähän se sitten lähti. Tämä kommuunityyppinen ratkaisu ei missään nimessä ollut meidän ensisijainen vaihtoehto. But location, location... Ajateltiin että tehdään sitten vaikka harjoituskappale tästä :) Varsin nopeasti kävi ilmi että ihan mitä tahansa ei maapläntille saakaan rakentaa. Rajoituksia on tullut paljonkin ilmi. Ostaessamme tonttia jo tiesimme että talon muoto on hieman, hmmm... haastava. Kapea tontti kahden muun talon välissä.
Yllätyksiä tulee koko ajan ja koko ajan varmemmaksi käy että helpointa tietä ei ole valittu.  Mutta näistä lisää seuraavalla kerralla.

To be continued.

"naapurit"